sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Meikäläisen inttitaustoista

Taidan kuulua niihin naisiin, jotka tietävät intistä vähän liiankin paljon (ottaen huomioon, etteivät ole käyneet sitä vielä itse). Tässä siis vähän liirumlaarumia meikäläisen "inttitaustoista" ja siitä, miksi voisin merkata CV:n kielitaito-kohtaan "inttislangi: hyvä":

Ensimmäinen kosketukseni armeijan ihanaan (silloin se oli kaikkea muuta kuin ihanaa!) maailmaan tuli 9kk kestäneen inttileskeyteni myötä (alkaen 7/2012). Silloinen poikaystäväni palveli sotilaspoliisimiehistössä Niinisalossa 255vrk ja minä sen sijaan yritin pyörittää meidän yhteistä kotia ja kestää kahta kahjoa sisäsiisteyden "iskän" lähdettyä armeijaan unohtanutta koiraamme tuon samaiset 255vrk. Niin ja koitinhan minä olla ihana tyttöystäväkin, mutta se ei tainnut mennä ihan niin putkeen kuin olisin toivonut. Ikävä painoi jatkuvasti ja sen myötä taisin rampata sotkussa hieman turhankin usein. Laskelmieni mukaan ajelin edestakas tuon reilu 120km matkan Porista Niinisaloon ja takaisin 73 kertaa. Taisin olla lievästi kajahtanut siihen aikaan :D No, siinäpä ainakin tuli tutuksi pitkän suoran tien ajaminen pimeässä, sotkun sämpylätarjonta ja poikaystävän tupakavereiden pitkät katseet: "Taasko toi on täällä!?".
Olihan tuossa inttileskeysajassa puolensakin tietenkin! Opin olemaan välillä ihan yksinkin ja viikonloput olivat aina niin odottamisen arvoisia (paitsi ginesviikonloput.. HYI!). Ja ainiin! Opin kenties kohtaamaan elämäni suurimpia pettymyksiä siinä kohtaan, kun olin lähdössä perjantaina hakemaan sotilastani lomille ja tuleekin ilmoitus, että tää vkl onkin gines. En ole varmaan koskaan ollut niin pettynyt ja raivoissani :D

Minussa taitaa esiintyä joitain masokistisiä piirteitä, sillä inttileskeyden jälkeen innostuin itsekkin hieman raottamaan tuota armeijaelämää ja bongasin netistä Naisten Valmiusliiton järjestämän NASTA-harjoituksen, jossa oli tarjolla nuorille naisille tarkoitettu inttiin tutustumisleiri. Sinne oli tietenkin päästävä, ikään kuin en olisi keksinyt parempaa tekemistä viikonlopuksi kuin inttileirille lähteminen. Viikonlopun mittainen "intti" oli ihan huikea kokemus, siitä lisää voi lukea toisen blogini puolelta TÄÄLTÄ. Tuon leirin jälkeen innostuin oikein todenteolla armeijaan menemisestä ja uskalsin sen ensimmäistä kertaa jopa sanoa ääneen. Ajattelin, että kaikki vain tyrmäisivät ajatukseni, mutta onneksi sain yllättyä positiivisesti! Ystävät olivat heti sitä mieltä, että tottakai minä menen inttiin jos sinne haluan ja ne sukulaiset, joille aikomuksistani kerroin, olivat myös todella kannustavia (kiitos siitä ihmiset!). Ainahan tietenkin löytyi myös niitä järjen ääniä, jotka palauttivat meikäläisen todellisuuteen muistuttamalla, että opiskelut saattaisivat kärsiä, mihin koirat menisivät siksi aikaa yms.. Itselläni ei pahemmin järki toimi, kun jostain innostun, eli onneksi jotkut hoisivat tuon ajattelemisenkin puolestani :D

Kesällä kävin viikonlopun mittaisella "sotilaan peruskurssi naisille"-leirillä, josta lisää TÄÄLTÄ. Tuo oli todella, todella raskas kokemus (fyysisesti, ei niinkään henkisesti) ja aloinkin miettimään, onko minusta muka inttiin, kun en meinannut paristakaan päivästä selvitä. Juttelin asiasta jo intin käyneiden kavereiden kanssa, ja sieltä tuli melko yksimielinen palaute: Niinisalo on lepokoti, siellä pärjää kuka vain. Ja niin minä löin lukkoon sen, että tahtoisin todella päästä Niinisaloon (enkä tosiaankaan esim. Parolaan, jossa tuo leiri pidettiin... siellä oli tosimiesten meininki!).

Marraskuun puolessa välissä lähdin jälleen maistamaan inttielämää viikonloppuleirille Pirkkalaan ja tällä kertaa isosiskoni lähti messiin. Tämä oli minulle jo kolmas "inttileiri" ja pikkuhiljaa asiat alkoivat tuntumaan puulle, kun niitä käytiin jälleen kerran alusta alkaen läpi. Tämäkin leiri oli tietenkin jälleen hieno kokemus ja siinä mielessä erilainen kuin edeltäjänsä, että yövyttiin metsässä lämpötilan hipoessa nollaa. Minulla oli kokoajan kylmä ja se oli melko hajottavaa.. Kunnollisiin aluskerrastoihin ja villasukkiin on siis pakko panostaa ennen kuin lähtee ihan oikeasti sinne metsään palelemaan keskellä talvea! Tästä leiristä enemmän juttua TÄÄLLÄ.

Minun armeijatietouteni on siis peräisin intin käyneiltä kavereiltani sekä noilta maanpuolustuskoulutusyhdistyksen leireiltä. Se kuinka todenmukainen tämä minun kuvani Suomen armeijasta on, siitä en menisi ihan takuuseen :D Ensi keväänä olisi tarkoitus käydä vielä yhdellä inttileirillä hajoilemassa, mutta tällä kertaa tiedossa olisi jotain hieman erilaista: "Viikonloppu merisotilaana naisille"-kurssi Santahaminassa... Jännää! Niin ja meneehän tuo minun kämppikseni, joka on yksi parhaista ystävistäni, inttiin tässä ihan lähiaikoina (eli 1/14-erässä Niinikseen). Häneltä saan varmasti kuulla vielä vähän lisää inttijuttuja (ehkä kyllästymiseen asti? Tuskinpa!)

torstai 28. marraskuuta 2013

Laiskamadosta kuntoilijaksi(ko?)

Mikä saa liikkelle tälläisen laiskamadon, joka viihtyy aivan liian hyvin koneen ääressä ja sohvalla pötköttäen? No, Heiaheia tietenkin! Oletteko jo tutustuneet kyseiseen palveluun?

Ensinnäkin: se on ilmainen.
Toisena: se on koukuttava.
Kolmantena: se on oikeasti kätevä tapa seurata omia treenejä ja saavutuksiaan.

Itse aloitin merkkailemaan liikuntasuorituksiani Heiaheiaan vasta viikko sitten ja ainakin näin aluksi kirjaan lähes kaikki vähänkään liikuntaan verrattavissa olevat suoritukset. Lähden kohottelemaan kuntoani aikalailla nollasta, jotenka vajaa 3km kävelylenkki koirien kanssakin jo tuntuu merkkaamisen arvoiselta :D

Tällä hetkellä tavoitteenani on kolme "kunnon" treeniä viikossa (eli mitään koirien kanssa käppäilemistä ei lasketa). Tämänhetkiset liikunnanmuotoni ovat ohjatut kuntonyrkkeily- ja kahvakuulatunnit sekä ystäväni Tuomaksen ja isosiskoni Sofian tsemppaamat juoksulenkit ja lihasvoimaharjoitukset (kuntopiiriä siis). Nyt treenilokini näyttää tältä (kuvankaappaus eiliseltä, harmaalla oleva kuntopiiri on suunnitelmissa):


Kaivelin netistä naispuolisten varusmiesten kuntotestien rajat ja testasin oman lähtötasoni niiden pohjalta. Mitattavia seikkoja ovat vatsalihasliikkeet minuutissa, etunojapunnerrukset minuutissa, vauhditon pituushyppy sekä cooper-testi. Tuomaksen tiukassa valvonnassa sain tälläisiä tuloksia:

Vatsalihasliikkeet minuutissa: 32 (Hyvä)
Etunojapunnerrukset minuutissa: 11 (Heikko) naisetkin tekevät ns. miesten punnerruksia.
Vauhditon pituushyppy: 1,7m (Hyvä)
Cooper-testi: 1870m (Välttävä) tää on niin nolo.. :D

Tavoitteeni olisi vielä joku päivä (hamassa tulevaisuudessa) saada tuloksiksi 40 vatsalihasliikettä, 22 punnerrusta, 1,8m pituushyppyä ja 2400m cooperista :)

Fyysisen kuntoni lähtötaso on suorastaan paska, mutta suunta ei ole kuin ylöspäin! Ja ylitinpä itseni tiistaina juoksemalla 3,2km yhtäjaksoisesti! En edes muista koska olisin viimeksi juossut noin pitkään :D

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Palveluskelpoisuusluokka: A

Aivan kuten asevelvolliset miehet, myöskin vapaaehtoisesti armeijaan tahtovat naiset joutuvat käymään lääkärintarkastuksessa, jossa määritellään heidän palvelukelpoisuusluokkansa. Asevelvollisille tarkastus on ilmainen ja se tehdään yleensä julkisella puolella. Naiset sen sijaan joutuvat itse maksamaan tarkastuksesta aiheutuneet kustannukset (tämä koskee myös erikoisjoukkoihin tahtovia miehiä, joisen lääkärintodistus ei saa olla kolmea kuukautta vanhempi). Lisäksi tarkastukseen tulee muistaa mennä ihan omatoimisesti ilman muistutusta/ilmoitusta.

Tahtoisin hakupaperini mahdollisimman pian postiin, joten en alkanut venailemaan lääkärinaikaa julkiselta puolelta vaan menin suosiolla yksityiselle. Sain varattua ajan heti seuraavaksi päiväksi Porin Lääkäritalosta yleislääkäriltä (nettiajanvaraus on niin kätevä ja nopea!).

Tarkastus kesti noin vartin ja siinä lääkäri kävi läpi yleisen terveyden painosta ja pituudesta värinäköön (ja kaiken siltä väliltä). Lopuksi sain täytetyn "Lääkärinlausunto terveydentilasta"- lomakkeen ja laskun kouraan. Koko lysti maksoi 44€.

Nyt olen todistetusti A-luokkaa!


Tässä vielä eri palveluskelpoisuusluokitusten määritelmät:
A-luokka
kuuluva on terve ja hyväkuntoinen. Henkilöllä ei ole sairautta, joka aiheuttaisi lisääntyneen riskin palvelusturvallisuutta ajatellen ja henkilö soveltuu koulutettavaksi turvallisesti taistelijan tehtäviin. Hänellä voi olla jokin vähäinen terveydellinen haitta, joka ei kuitenkaan käytännössä alenna hänen palveluskelpoisuuttaan taistelijan tehtävissä. Henkisen tasapainon on oltava hyvä.
B-luokka
kuuluvalla on jokin sellainen sairaus, vamma, vika tai häiriö, joka on terveydellinen este taistelijan tehtävissä toimimiselle. Tämä ominaisuus voi aiheuttaa tavallista suuremman riskin yksilölle palvelusturvallisuutta ajatellen (esim. alentunut kuulo ja mahdollinen altistuminen melulle) tai ominaisuus voi aiheuttaa lievästi lisääntyneen riskin muille koulutettaville tai kouluttajille. Luokituksen perusteena voi tällöin olla vähäistä suorituskyvyn rajoitusta jatkuvasti tai ajoittain aiheuttava sairaus tai ominaisuus. B-luokitus ei ole este sijoittamiselle. 
C-luokka
vapautetaan rauhanaikaisesta palveluksesta, mutta voidaan tarvittaessa luokitella uudelleen. Henkilöllä on sairaus tai ominaisuus, joka rajoittaa merkittävästi suorituskykyä, aiheuttaa huomattavan terveysperusteisen riskin joko henkilölle
itselleen ja/tai ympäristölle tai vaatii jatkuvasti olosuhteita, joiden järjestäminen ei ole puolustusvoimien olosuhteissa mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Luokituksen käyttämistä suositellaan, mikäli sairaus tai ominaisuus on luonteeltaan usein toistuva tai pysyvä.
E-luokka
määrätään asevelvollinen, jolla todetaan jokin sellainen sairaus, vamma, vika tai rakenteellinen heikkous, joka toistaiseksi on esteenä palvelukseen hyväksymiselle, mutta joka todennäköisesti kuitenkin paranee. E-luokkaan voidaan määrätä myös sellainen asevelvollinen, jonka terveydellisten edellytysten arvioiminen edellyttää lisätutkimuksia tai seurantaa. Yleensä E-luokkaan määrätään 1–3 vuodeksi kerrallaan.

Lääkärintarkastukseen tulee ottaa mukaan tyhjän "lääkärinlausunto terveydentilasta"- lomakkeen lisäksi myös täytetty "kyselylomake palvelusta ja terveydentilan tutkimusta varten". Lomakkeet löytyvät TÄÄLTÄ.

Lähteinä: Puolustusvoimien terveystarkastusohjeet
http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/a5f4c0804ff1ef5ca8c3afc5307e1861/Terveystarkastusohje+TTO+2012.pdf?MOD=AJPERES&CONVERT_TO=url&CACHEID=a5f4c0804ff1ef5ca8c3afc5307e1861

maanantai 25. marraskuuta 2013

Tervetuloa!

Moikka ja tervetuloa!

Uuden blogin ensimmäistä postausta on aina niin hankala lähteä kirjoittelemaan, joten sen suuremmitta alkuhöpinöittä siirryn suoraan esittelemään itseni ja blogin lyhyesti:

Täällä päässä kirjoittelee 20-vuotias sairaanhoitajaopiskelija, joka tottelee blogimaailmassa nimeä Iita. Tällä hetkellä asustelen Porissa kahden koirani ja kämppiksen kanssa. Opiskelujani suoritan SAMK:ssa, jossa aloitin syksyllä 2012. Harrastuksiini kuuluu kuntonyrkkeily, kahvakuulailu, lenkkeily ja käsityöt.

Olen jo pitkään miettinyt varusmiespalveluksen suorittamista, mutta terve järki ei ole antanut ajatusten äityä sen pahemmiksi. Viime keväänä kuitenkin päätin, etten halua harmitella loppuelämääni sitä, etten lähtenytkään toteuttamaan inttihaavettani. Selvittelin siis lähes kaiken mahdollisen liittyen naisten asepalvelukseen, kävin useilla viikonlopun mittaisilla "intti tutuksi naisille"-leireillä ja lopulta kun äitini näytti vihreää valoa aikomuksilleni, päätös oli selvä: pistän hakupaperit menemään. Ihannetilanne olisi päästä II/14-erässä Niinisaloon, mutta tuohon erään on seuraavista kutsunnoista hyvin rajoitetusti paikkoja. Tarvitsee siis vain toivoa parasta. En oikeastaan keksi mitään sen järkevämpää tässä tilanteessa kuin inttiin lähteminen: tahdon todella kipeästi pitää välivuoden opiskeluistani, koska ne ovat alkaneet maistumaan puulta. Tyhjänpanttina makaaminen ei tule kuuloonkaan, joten armeijaan meneminen olisi mitä mainioin paikka viettää se paljon kaipaamani välivuosi.

Suuri haaveeni olisi päästä sotakoiranohjaajaksi. Mutta no, tällä kunnolla se lienee melko mahdotonta. Tavoitteeni on siis päästä lääkintämieheksi ja sitä kautta kenties AUK:iin. Lääkintämiehen koulutuksesta olisi varmasti hyötyä tulevassa sairaanhoitajan ammatissani ja varsinkin johtajakoulutukseen pääseminen näyttäisi varmasti hienolta CV:ssä.

Blogini tarkoitus on toimia omana päiväkirjanani valmistautumisesta inttiin ja (mikäli sinne asti koskaan pääsen) siellä olemisesta.Valmistautumisen olen jakanut kahteen kategoriaan: yleiseen valmistautumiseen, joka sisältää kaiken käytännön säätämisen, sekä fyysiseen valmistautumiseen eli treenaamiseen, jossa kerron kuinka kunnonkohotukseni etenee. Tällä hetkellä olen luokiteltavissa rapakuntoiseksi, joten melkoinen urakka on edessäni jos meinaan saada kestävyyteni ja lihasvoimat intin vaatimalle tasolle. Mutta mitäpä elämä olisi ilman määränpäitä?

Blogin nimi, Prinsessa astuu palvelukseen, sai inspiraationsa useasti käyttämästäni "mutku prinsessa haluuu!"-lausahduksesta, jolla pyrin saamaan tahtoni läpi varsinkin miespuolisten ystävieni seurassa. Melko hyvällä menestyksellä tuo on täällä siviilissä toiminut, mutta taidan silti jättää tuota käyttämättä armeijassa. Välillä osaan kyllä olla luonteeltani sen sorttinen rinsessa että huh huh! Pitänee varmaan aloittaa prinsessakäytökseni deletoiminen hyvissä ajoin.

Tässä vielä meikäläinen "prinsessana"


Ja inttitouhuissa marraskuussa pidetyllä "Sotilaan perustaidot naisille"-kursilla.



Ps. Kirjoitan myös toista blogia osoitteessa kamalankiva.blogspot.com , tervetuloa tutustumaan!