sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Viikko 3 - vemppamuoto tutuksi

Kolmas viikko takana ja taas on kiirus kirjotella, jotta kerkeen ajoissa takaisin kassulle.. Lomat alkoivat eilen klo 15:00 ja tänään pitäisi olla kymppiin mennessä yksikössä. Hiukan tämmönen yhden päivän loma harmittaa, varsinkin kun alunperin huomisen piti olla vielä vapaa. Sain kuitenkin kuulla ilouutisen, että olen päässyt voimankäytönkurssille ja joudun saan palata lomilta jo tänään, koska kurssi alkaa heti huomisesta! Selvennyksesi vielä: voimankäytönkurssi tulee olla käytynä mikäli tahtoo sotakoiranohjaajaksi tai sotilaspoliisiksi. Mikäli kurssille ei pääse/sitä ei läpäse, joutuu heittää hyvästit noille koulutushaaroille. Ja minun suurin unelmani on juurikin tuo koirapuoli. Kakkosena sotilaspoliisimiehistö.
Intin ekasta päivästä lähtien olen toivonut saavani mahdollisuuden päästä tuolle voimankäytönkurssille. Hiukan pelotti, etten välttämättä pääse sille, koska olen ykköspatterissa ja kurssi järjestetään 3. jääkärikomppaniassa. Kaikenlaisen rumban jälkeen kuitenkin nimeni löytyi osallistujien listalta ja ilo oli meinaan katossa! Huomenna alkaa siis taas ihan uudet kujeet, kun irtaudun perusarjesta viikoksi ja pääsen pamputtamaan ja harjoittelemaan hallintaotteita sieluni kyllyydestä. Joudun kyllä muuttamaan muutamaksi päiväksi toiseen yksikköön, mutta luojan kiitos muutto ei ole pysyvä!

Edellisiltä lomiltaan kassulle palaava alokas.. Ilme kertonee kaiken :D



Toinen ajankohtainen asia on edellisessä postauksessa manitsemani jalkakipu. Tilanne ei parantunut yhtään ryynättyäni alkuviikon metikössä ja lopulta klenkutin torstaiaamuna varuskuntasairaalaan näyttämään pohjetta. Sairaanhoitaja ei asiaa sen enempää tutkinut vaan lätkäsi 3 päivää vapautusta marssi- taistelu- ja liikuntakoulutuksesta, tulehduskipulääkekuurin sekä kylmägeeliä mukaani. Olin jo valmiiksi tarkistanut, ettei loppuviikosta ole mitään elintärkeää toimintaa, joten uskalsin nuo vemppapäivät ottaa. Enpä olisi uskonut sitä helveksunnan määrää, jonka vapautustaistelijat saavat niskoilleen varsinkin alikersanteilta.. Intissä ei kannata olla vaivanen, ja jos on vaivaa niin sitä ei saa näyttää. Muuten joutuu pilkan- ja naurunkohteeksi joka välissä -,- Onneksi sentään jalkakipu helpotti, kun ei tarvinnut juosta muutamaan päivään. Ehkä se kaikki nöyryytys oli sen arvoista :D

Aloitin postauksen sunnuntai-iltana, mutta kello kulkee liian nopeasti enkä ehdi kirjoittamaan tätä valmiiksi. Jatkan näpyttelyä siis nyt maanantaina --> :)

Takaisin kassulla ja tänään alkoi voimankäyttökurssi. Päivän suurin haaste oli pysyä hereillä oppitunneilla :D huomenna alkaa käytännön harjoitteleminen, joten nukahtamati oleminen lienee helpottuvan. HuomIsen ohjelmassa on itseasiassa OC-altistus, eli pääsee kokemaan paprikasumuttimen ihanuuden omalla naamallaan.... Pelottaa! Ja aamupäivällä pitäisi olla myös valokuvaus, joten sormet ristiin että kuvaus on ennen sumutusta.. Muuten voipi olla melko mielenkiintoinen kuva tulossa, silmät ja naama tulipunasina :P

Taas hyppii jutut melkoisesti, mutta ajatuksen pitäminen kasassa tuntuu mahdottomalta.. Kirjoittelin eilen illalla, että jalka on nyt parempi, huijasin! Oli meinaa taas niin kipiä heti aamusta lähtien ettei buranasta ole mitään apua ja käveleminen tuottaa tuskaa. Tämän kurssin aikana en suostu menemään veksiin, joten koitan sinnitellä viikon verran ja käydä sitten vasta jos siltä tuntunee.. Hiukan alkaa pelottaa, kun porukkaa tippuu jalkavaivojen takia kyydistä, en tahtoisi itse olla yksi niistä jotka saa lykkäyksen rasitusmurtuman tms takia :(

Saatiin nimilaatatkin! En oo enää tuntematon sotilas :) ja tasku melkein kiinni..


Sisko ukkeleineen kävi moikkaamassa minua viime viikolla. Ihanan piristävää, kun vaivautuvat tänne asti tulemaan ja sain tuliaisena hiukan tykötarpeitakin.


Meikäläinen sotkun pihassa :D


Lauantaina muut lähtivät esteradalle ja minä jäin vemppailemaan yksikköön. Kerkesin siivoilun lomassa plankkaamaan maiharitkin oikein huolella. 


Lomille päästyäni lauantaina käytiin Yyterissä yöpiknikillä. Muuten ihan jees, mutta hiekkaa oli joka paikassa, tuli vilu ja tälläkin hetkellä kutisee nuo miljoona hyttysenpuremaa :D


Vielä hetken saa rötväillä ennen päivällistä. Näytti olevan kebabkiusausta tarjolla.. Ehkä mä käyn illalla sotkussa syömässä tai jotain :D lomaTJ joko 11 tai 18 O_o


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Viikko 2 - ekat lomat!

Päästivät tälläisen mosankin ekoille lomille! Ei voinu kuin hymyillä, kun pääsin autoon istumaan ja tajusin, että edessä häämöttää koko viikonloppu vapaata!


Mutta mitä toinen viikko intin vihreissä toi tullessaan? Selvästi on alkanut meininki koventua. Kokopäiväisen oppitunnilla istumisen sijaan ollaan käyty tarpomassa kamat niskassa ampumaradalle ja päästyy kokemaan ensimmäisen tetsausharjoitukset (eli sitä suurinta kuraa: ryömimistä&syöksymistä mettikössä). Meillä oli myös parit ekat sulkeiset ja se puuha on ainakin toistaiseksi ollut minun mieleeni.

Sunnuntaina sain pari vierasta kotopuolelta ja oli se vaan niin hienoa päästä "avautumaan", kun sitä ei saa tuolla porttien sisällä harrastaa :D (ja emmää ny kauheesti mittää valittanu, omasta tahdostahan täällä ollaan)


Tiistaina koitti paljon pelätty ensimmäinen ampumaratapäivä, josta lopulta me kaikki kyllä ihan hengissä selvittiin. Itse radalla oli oikein mukavaa, ampuminen oli mielekästä (ja toisaalta aika hurjaakin.. Kyllä se rynkky mun mielestä jonkin verran potkasee!) ja oheistoimintana olleet rastikoulutukset mielenkiintoisia. Hiukan on kyllä vielä petrattavaa tuossa käsikranaatin heittämisessä.. Se 7metriä kun ei ihan riitä :D Päivän kammotuin osuus oli siis siirtymiset radalle ja sieltä pois.. Vaikkei meillä edes ollut vielä taisteluliivejä eikä kypärää, se 3km matka puolijuoksua reput selässä tuntui kyllä raskaalta. Eikä kauheesti lohduttanut alikkien "tää ei oo vielä mitään verrattuna tulevaan"-tokaisut :D

Meikäläisellä on melkein sopivat maiharitkin! Ei tuonne tarvitse laittaa kuin 3 pohjallista ja kaksi sukkaa niin eivät vallan pyöri jalassa :D


Saatiin kunnon taisteluvarusteetkin loppuviikosta. Hiukan on vielä totuttaumista noiden kanssa ryynäämisessä, mutta enköhän minäkin vielä opi.


Isi kävi moikkaamaassa minua sotkussa ja sain ihanaisen sammakkoleivoksen :)


Ensimmäiset lomani vietin suurimmaksi osaksi Pori jazzeilla ja koiruuksien kanssa. Hiukan olivat nuo minun pikkuset ihmeissään, kun mamma astui ovesta sisään. Hölmistymisen määrää on vaikee olla näkemättä tuosta kuvasta :D


Sunnuntaina lähdettiin vielä koirarannalle nauttimaan auringosta. On se aika luxusta, kun saa pukeutua säänmukaisesti kevyeeseen vaatetukseen eikä niihin ylihiostaviin maastokuteisiin :D


Summa sumarum: ekoista kahdesta viikosta selvitty! Seuraavat lomat pitäisi alkaa lauantaina eli lomaTJ6. Ensi viikon ohjelmaa en muistanut/halunnut katsoa, joten se tulkoon yllärinä mitä kaikkea sieltä löytyykään. Sen verran jo tiedän, että matkani luultavasti käy varuskuntasairaalaan puoleen. Yritin sinnitellä kipeän koipeni kanssa koko viime viikon, mutta nyt parin päivän aikana pohkeessa ollut kipu on levinnyt koko jalkaan eikä kävelemisestä meinaa tulla mitään. Lisäksi olen hommannut oikein kunnon "pää täynnä räkää"-flunssan, että saa olla jatkuvasti niistämässä ja hajoamassa tukkoisuuteen. Ei nyt taas menny ihan sillee ku olin ajatellu! Just mun tuuriini olla tyyliin ekana naisena veksissä ruikuttamassa.. 

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Eka viikko armeijan vihreissä

Heippa! Vihdoinkin kerkiin tännenkin kirjoittelemaan! Oon elossa ja yhtenä palana, kiirettä vaan on pitänyt, olis tosi kiva kirjotella mitä kaikkea on tapahtunut maanantaista eteenpäin, mutta en kertakaikkiaan edes muista puoliakaan.. No yritän jotain sinne päin nyt ainakin ja pahoittelen typoja jo valmiiksi, kännykällä on veemäistä kirjoittaa :)

Maanantaina lähdettiin ajelemaan Porista Niinisaloon puolen päivän maissa. Vika kuva siviilistä..


Olin vähän ennen yhtä Niinisalossa ja siitä alkoi melkoinen rumba. Ensin käytiin hakemassa tieto, mihin yksikköön meidät on sijoitettu. Minulle napsahti paikka ykköspatterista eli 1PTRI.. Harmitti koska halusin 3.jääkärikomppaniaan, josta on kätevämpi päästä sotakoirapuolelle. Ei auttanut kuin niellä pettymys ja siirtyä luokkaan odottaa, että meidät ohjataan omaan yksikköön. Yksikössä täytettiin lappuja ja päästiin omaan tupaamme. Jänniti kauheesti, millaisia tupalaisia minulla olisi ja alkuunsa tuntui tosi oudolta istua kahdeksan muun täysin tuntemattoman naisen kanssa odottelemassa.. Venailtiin pari tuntia kunnes alkoi tapahtumaan. Haettiin petivaatteet ja tehtiin punkat. Aika helppo homma ja ei ole ehdotonta särmyysvaatimusta. Petivaatteiden jälkeen piti hakea muita varusteita, mutta mentiinkin pävälliselle. Tuntui tyhmältä istua ruokalassa farkkusortseissa.. :D Loppupäivä ihmeteltiin uusia varusteitamme, opimme perusasioita käyttäytymisestä armeijassa ja tultiin tutuksi tupalaisten kanssa. 


Se kuuluisa eka aamu ei ollut yhtään niin ihmeellinen kuin olin kuvitellut.. Herätys pamahti klo 6 ja siitä oli välittömästi kusitesti. Luojan kiitos ohjatut aamutoimet on poistettu käytöstä, joten aamuisin kerkee melkein sekä pesemään hampaat että vessaan - melkein. Käytiin myös rokotuksilla. Toisesta päivästä en oikein muista muuta.. Oli oppitunteja ja joka välissä syötiin.

Kuvassa meikäläisen melkein särmä punkka :D


Keskiviikkona oli muistaakseni terveystarkastukset ja ööh.. Oppitunteja? Miten ihminen voikin näin äkkiä unohtaa..
Käytetään kaikki alokkaat lenkkareita, kuulemma vasta p-kauden päätteessä saadaan alkaa käyttämään maihareita jatkuvasti.. Eniten noissa rasittaa nuo nauhat, jotka eivät saa näkyä, mutta jotka näkyvät silti kokoajan :D


Lauantai oli eka päivä "tositoimissa". Juostiin cooper, itse pinkoen 2260m. Sen jälkeen lähdettiin ampumaan räkäpäitä eli paukkupatruunoita. Ampumaan siirtyessämme olin delata jakson loppumiseen, kun juostiin puolet matkasta pehmeällä hiekkapohjalla rynkyt kouras ja reppu selässä. Kunnossa on kohennettavaa PALJON jos meinaa suoriutuu täällä kuolemati :D
Saatiin alokaspussit sotilaskodista! Naisten pussi oli ihan mahti! Mun pussista puuttui kylläkin kaikki karkit, kahvilipukkeet ja muistivihko mutta no..


Eka gines ottaa kyllä aivoon, kun kaikki tutut kertovat kuinka porijazzeil on hienoa..
Lauantai-illan iltapalaa sotkussa namnam! 


Mitäköhän muuta voisin kertoa.. No, ainakin sen, että sain ihan sairaan mahtavat tupakaverit! Tämä eka viikko on hajottanut melkoisesti, on ollut koti-ikävää ja paikat kipeinä, mutta tuossa porukassa se kaikki kamala on unohtunu. Onneksi meidän tupamme ei hajoa vaikka huomenna jakaudutaan cooper-tuloksen perusteella jaoksiin. Itse pääsin 2.jaokseen eli keskitasoon. Sinne halusinkin, joten tyytyväinen olen!
Rötväyspalvelusta liian isoissa sukissa ;)


Ainiin! Pääsin ykköpatterin edustajaksi, hommaan kuuluu kuulemma kokoustamista kerran kuussa ja jotain. Mihin olen mahtanut lykätä nokkani taas :D nostin extempore käteni, kun tykkimiestoimikunnan puheenjohtaja kysyi vapaaehtoisia hommaan ja koska meitä oli kaksi ehdokasta, jouduttiin menemään täpötäyden sotilaskodin eteen perustelemaan miksi tahdomme olla patterimme edustaja.. Yllätyin itsekin etten mennytkään ihan lukkoon vaan sain lyhyesti selitettyä jotain ilmeisesti vakuuttavaa :D

Huomenna on melko lepi päivä, jumalanpalvelusta ja arvomerkkikoetta. Tällä hetkellä särkee polvi ja nilkka sen verran, että lepposuus kuulosta oikein hyvältä! Viikon aikana ovat penikat, nilkat ja polvet alkaneet kiukuttelemaan, eikä olla vielä edes tehty mitään kunnollista! Mä niin meen rikki täällä :D

Sellaiset pölinät täältä tv- ja lukuvapailta :) huomista odotellessa sillä illalla isosiskoni ukkeleineen tulee moikkaamaan meikää sotkuun! Jeij!

"Herra alikersantti, alokas Leino india mike mike ilmoittautuu tv- ja lukuvapailta"

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Huominen on huomenna

Tuleva kotini :D
Huomenna se sit alkaa... Pelottavaa, mahtavaa, kamalaa, jännittävää, ihanaa ja käsittämätöntä. Tuhanteen kertaan minulta sitä on kysytty, enkä yhäkään osaa vastata siihen "miltä susta nyt hei tuntuu?". Emmää vaan tiiä, se näkee sit huomenna miltä tuntuu :D
Ystäväni lähtee heittämään minua Niinisaloon tasan 13 tunnin kuluttua eli klo 12. Samassa autossa tulee pari muutakin samassa jamassa olevaa naista. Tuntuu todella huojentavalta, ettei minun tarvitse ihan ypöyksin mennä tonttuilemaan sinne porteille vaan voidaan sitten yhdessä olla ihan pihalla. Muutenkin olen kovasti odotellut, että pääsen ihan oikeasti tutustumaan tuleviin tupakavereihini!
Laukkuni on kylläkin vielä puoliksi pakkaamatta, mutta nyt pakkailemisesta ei kyllä enää tulisi mitään. Palaan asiaan hyvissä ajoin huomenna ja toivon, että saan pääni ja hermoni pidettyä kasassa..

Viimeinen siviiliviikonloppuni oli onneksi ihan mahtava. Nyt ei edes harmita enää niin paljoa ajatus siitä, että minulta menee varmasti moni juttu sivu suun intin takia. Tänään oltiin isosiskojeni, heidän miekkosten ja minun ystäväni kanssa porukalla syömässä Rossossa. "Viimeisellä ehtoollisellani" vedin savulohipizzaa nomonomnom! Ja puin päälleni pinkin mekon ihan vain siksi, että vielä voin. Huomisesta lähtien värikoodi on hiukan rajoitetumpi :D

Viimonen ehtoollinen
Otan mukaani tabletin, jolla olisi tarkoitus tänne tulla jotain kirjoittelemaan kunhan aika antaa myöden. Ekat päivät ovat varmasti niin kiireisiä, etten kerkeä koko tablettiin koskemaan, mutta toivottavasti jossain kohtaa olisi hiukan vapaa-aikaakin. Palaillaan siis asiaan mahdollisimman pian!

Viikonlopulta pari kuvaa vielä loppuun:

YOLO SWAG kynnet!
Kesää juhlimassa
Käytiin siskon kanssa ostamassa hiukan tukkajuttuja nutturoiden väsäämiseen.

Sain kuulla ensimmäiset "AAAAMUUUJAAA!"-toivotuksenikin tänään ;)

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Mitä pakata mukaan?

Aloitin eilen pakkailemaan tavaroitani matkalaukkuun ja tässä vähän listaa, mitä lähtee mukaan:
- hiustenkuivain
- suoristusrauta
- meikkilaukku (meikkivoide, ripsiväri, puuteri, kajaali, kulmakynä, huulikiilto)
- untuvatyyny
- kolme pyyheliinaa
- omat yövaatteet
- NOT!

Just kidding ;) Todellisuudessa jätän matkalaukut himaan ja sullon kamani treenikassiin. En myöskään ota mitään bimboilujuttuja mukaan, älkää huoliko! Tässä siis todellista listaa, mitä kaikkea lähtee mukanani Niinisaloon:

Puoliksi pakattu laukku
  • PAM, Kela-kortti, rokotustodistus, ajokortti ja tilinumero
  • Urheilurintsikoita (näillä näkymin kuudet, joista osa kevyemmällä tuella varustettuja)
  • Omia alushousuja (siltä varalta ettei ne intin bokserit olekkaan niin hyviä..)
  • Omia sukkia
  • Uikkarit
  • Lääkepussukka (Buranaa, silmätippoja, Samarinia, antihistamiinia, maitohappobakteereja
  • Laastareita (tavallista leikattavaa tekstiiliversioo, yksittäispakattuja sekä rakkolaastareita)
  • Lääkereseptit
  • Kylmägeeli
  • Ravintolisiä (D- ja Mg)
  • Hiusjuttuja (ponnareita, pinnejä, hiusverkkoja, harja)
  • Tukka-aineita (hiuslakka, kuivashamppoo)
  • Pesuaineet (shamppoo, hoitoaine, naamapuhdistusaine, kosteusvoide)
  • Hammasharja, -tahna, dödö, sheiveri ja aurinkosuojalla varustettu bb-voide auringonpaahteessa pidettyjen sulkeisten varalle (en halua polttaa nokaani :D)
  • Käsipeili
  • Tabletti+laturi, puhelin+laturi, kuulokkeet ja lisäakku
  • Purkki tonnikalaa ja purkki ananaspaloja sekä kertakäyttölusikoita (just in case :D)
  • Kolikoita karkkiautomaattia varten (omnomnomn)
Toivottavasti mitään kovin tärkeetä ei unohtunut listalta. Hiukan jännittää, saanko mahdutettua tämän kaiken tavaran jo valmiiksi ahtaaseen kaappiin.. :D

Apua vähän joka vaivaan


Aamuja kolme, viimisiä viedään! Viikonlopun vietän perheen kanssa, lauantaina vietetään jokavuotisia kesäjuhlia lähipiirin kesken ja sunnuntaina olisi tarkoitus mennä "viimeiselle ehtoolliselle" ravintolaan sekä samalla juhlistaa isosiskoni synttäreitä sekä kenties sitäkin, että siitä tulee kuluneeksi tasan 10vuotta, kun muutettiin ulkomailta takaisin Suomeen. On tuo 7.7 melko maaginen päivä!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Siviiliaamujako enää 5?

Kuukausi blogihiljaisuutta.
Ei sen takia ettenkö haluaisi kirjoitella tänne vaan siksi etten tiedä mitä sanoisin. Siviiliaamuja jäljellä viisi (mikä on niin käsittämättömän vähän, etten kykene sisäistämään tätä faktaa). Jotenkin olen kokoajan vain miettinyt "on tässä vielä 3 kuukautta.." ja "onhan mulla vielä 5 viikkoa..", mutta nyt ei oikein voi enää piiloutua senkään taakse, että aikaa olisi. Aikaa ei nimittäin enää ole (muuta kuin tuo ruhtinaalliset 5, ihan pian 4 aamua..).
En tiedä mitä ajattelisin. Toisaalta olen ihan superinnoissani ja valmiina koitokseen, toi se tullessaan mitä tahansa. Silti osa minusta on aivan pelosta kankeana kokoajan, päässä pyöri miljoona pelon- ja huolenaihetta. Tällä hetkellä niitä suurimpia huolia ovat fyysisen kunnon riittäminen (tai lähinnä sen loppuminen), hiljattain ilmestynyt selkäkipu, joka vaivaa jo öisinkin niin, etten saa nukutuksi sekä epävarmuus siitä, kestääkö pää jos edessä on pelkkiä pettymyksiä (mitä jos en pääsekkään aukkiin ja "tuhlaan" 6/9/12kk elämästäni saamatta edes johtajakoulutusta, jota lähden sieltä havittelemaan? Mitä jos minut lykätään johonkin aivan kamalaan hommaan enkä saa edes mahdollisuutta yrittää sinne minne haluan?). En oikein ole tottunut siihen, etten pääse sinne minne haluan. Nimimerkillä 9,9 keskiarvolla lukioon ja sieltä suoraan AMK:hon...

Tää meikäläisen tapa vatvoa kaikkia pahimpia skenaarioita päässään yötä päivään ei ole mikään ihan huippujuttu.. Monet asiat eivät edes ole minun käsissäni, miksi stressata ja panikoida? Pitäisi kai oppia rentoutumaan aina välillä etten ihan todella hommaa itselleni mitään mahahaavaa tai muuta mukavaa.


Jottei koko postaus olisi pelkkää valitusvirttä, täytynee minun hiukan hehkuttaa kolmessa kuukaudessa saavuttamaani kehitystä juoksurintamalla. Huhtikuun alussa olin aivan varma, etten tulisi koskaan juoksemaan useampaa kilometria putkeen kuolematta vatsakramppeihin, kylkipistokseen tai hapenpuutteeseen. Nykyään käydään systerin kanssa kolmisen kertaa viikossa juoksemassa n. 5km lenkki ja voisin melkeinpä sanoa, että koko homma on ruvennyt rullaamaan. Maha pysyy aisoissaan, en tunne tukehtuvani, keuhkoihin ei satu ja jalatkaan eivät enää kolota. Kolmessa kuukaudessa ihan hyvä saavutus mielestäni.

Seuraava postaus sisältää jotain muutakin kuin päänsisäisiä pölinöitäni, palaillaan siis piakkoin astialle! 

ps. Mikäli teitä kiinnostaa seurata inttitaivaltani Instagramissa, minut löytää sieltä nimellä maastotoukka (:DD kaveri keksi.. No can do!)