torstai 23. lokakuuta 2014

Tj 145 ja päivän pokemonina Zapdos

Taas on yksi viikko lopuillaan ja tarkalleen ottaen E-kauden vika sellainen. Ens viikosta starttaa joukkokoulutuskausi, joka kestääkin sitten loppupalveluksen ajan (19viikkoo? Ehkä..). Nyt sitä vissiin pitäisi jo osatakin jotain, eikä voi väittää ettäkö ihan olisi metsään opit menneet edes minun kohdallani. Opittua on tullut vaikka ja mitä, nyt viimeisimpinä ollaan harjoiteltu mm. koiran ohjaamista suojelutilanteessa. Se oli kyllä todella mielenkiintoista ja oikeastaan aika hurjaakin! Olisivat kyllä saaneet olla ne taliaivot katsomassa, joiden mielestä koirapuoli on pelkkää naurettavaa koirankusetusta, että millaisia hurttia nää meidän fifit todellisuudessa osaavatkaan olla roikkuessaan kaikin hampain maalimiehen hihassa :D

Edellispäivänä oltiin piiitkästä aikaa ampumaradalla kohdistelemassa uusia aseitamme. Oma taittoperäni ei ihan mikään maailman luotettavin kapistus ollutkaan, kun kerran säädöt menivät loppumaan kesken kohdistelun. Ammun aseella siis yhäkin 20cm alakanttiin eikä takatähtäintä saa enää enempää siirrettyä eteenpäin iskemien nostamiseksi... Nise! (Niinkuin täällä on porukalla tapana sanoa :P) Lienee siis jälleen edessä aseen vaihto ja hillitön varastoöljyjen puunaaminen..

Rynkyn lisäksi olin myöskin melko epäonninen persuksen alle saamani polkupyörän suhteen. Tätä episodia kuvaa ehkä parhaiten viesti, jonka pistin tuoreeltaan siskoilleni whatsapp-ryhmässämme:
"Tänä aamuna polkastiin ampumaradal ja sain melko hyvän pyörän alleni, siinä ei kyl toiminu jarrut, kumeissa ei ollu ilmaa, satula keikku perseen alta pois ja rengaski oli vääntyny. Muuten se oli ihan hyvä. Kuulemani määritelmä kelvolliselle pyörälle veti kyl sanattomaks: "jos siinä on kaks rengasta ja polkimet ja ne polkimet jopa pyörittää niitä renkaita ni kaikki on hyvin" kaikil ei kyl käyny niinkään hyvin ku mul: yhel ei joskus ollu poljinta ja toisen pyörä suti joka toisel polkasul tyhjää.. Ja ajettii tietty tuhatta ja sataa soratiellä alamäkeen. Ilman jarruja. Onneks oli kuitenkin toi styroxipotta pipon päällä leijumassa, ei tarvinnu pelätä henkensä edestä :)"
Sarkasmiahan tuo on, vaikkakin ihan totta :D Ei kyllä kehtaa valittaa, tuo rämäpyöräily voitti siltikin sen p-kauden aikaisen juoksemisen sinne a-radalle! Ja olen kuullut, ettei intin pyörä ole true inttifillari mikäli siinä ei ole edes jonkinsorttista häikkää :P

Perjantai klo 15:30 olisi jälleen aika siirtyä pariksi päiväksi lomille. Muu yksikkö lähtikin jo torstaina HL:n viettoon, mutta itse halusin maanantaisen vapaani jälkeen olla säästäväinen lomien suhteen ja päätin jäädä nohevana skoijarina gines-ryhmän avuksi vielä yhdeksi päiväksi kassulle. Päästiinpähän tekemään ns hyviä paskahommia eli paskapartiota! Jäisten kakkakikkareiden noukkiminen tarha-alueelta haravoilla kottikärryyn oli oikeastaan ihan leppoisaa puuhaa. Eniten täällä on ruvennut hajottamaan kylmyys. Kun on aina vaan vilu jostain, useimmiten joka paikasta.. Fiksusti pukeutuminen tulee päivä päivältä tutummaksi ja nykyisin osaan jo melkein valita sopivasti päälle puettavaa. Ei se silti kohmeisiin sormiin ja naamatauluun auta, niitä kun on vaan mahoton pitää lämpösenä.. onneksi ensi viikolla pääsee eroon taas hetkeksi näistä "tuntuu kuin -12" pakkasista! Lupasivat nimittäin lämpimämpää.

Ainiin! Mepä saatiinkin viime viikolla ne kovasti himoitut koulutushaaramerkit! On se kyllä niiin komia siinä lomatakin hihassa että! Oon siis nykysin true skoijari ;P

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Aamut juoksee, arki rullaa

Heippa! Selvästikkin alkanut arki muuttumaan rutiiniksi, kun tuntuu ettei ole oikein mitään sen kummempaa kerrottavaa. Koiria on tullut lenkitettyä _paljon_ etenkin nyt parina viikkona, kun osa porukasta on ollut harjoituksessa muualla. Itse olen kassulle jääneessä porukassa ja täällä me ollaan puolikkaalla miehityksellä sitten pyöritetty arkea. Lisäksi olin viikonlopun gines, jolloin kävelykilometrejä tietenkin aina kertyy enemmän, kun muutamaan ukkoon lenkitetään koko koiratarhallinen enemmän tai vähemmän yli-innokkaita vetureita. Kävelykunto on siis kohonnut ihan huimasti! Nykyään ei tunnu juurikaan missään kävellä neljättä kertaa saman päivän aikana vajaa 5km lenkkiä. Ennen olisi kyllä ollut jalat aivan tohjona :D

Ollaan päästy muutamaan otteeseen jo tottistelemaan nimikkojemme kanssa ja meillä Erin kanssa treenit ovat lähinnä koostuneet leikistä ja sitä kautta suhteen luomisesta. Onneksi Eri on aivan hulluna patukoihin ja tekisi niiden eteen vaikka kärrynpyörän. On niin paljon helpompi harjoitella tottelevaisuutta koiran kanssa, joka innostuu lelusta tai edes ruuasta!

Alkuviikosta täällä koirapuolella kävi pari opiskelijaryhmää tutustumassa toimintaan ja puitteisiin. Yksi ohjaajista pääsi näyttämään heille miltä tottistreeni sotakoirapuolella näyttää ja yksi ohjaamaan koiraa suojelutilanteessa (eli niin että koira puree suojapukuun pukeutunutta maalimiestä). Sattuma sinänsä, että toinen vierailijaryhmistä oli entisestä lukiostani, toivottavasti edes joku heistä sai jonkinlaista innostusta sotakoiranohjaajaksi ryhtymisestä!

Perjantaina häämöttää kiinniolon jälkeinen lomillepääsy, sitä on meinaa tullut venattua! Hiukan on kyllä kipeä olo, kurkkuun sattuu ja yleensäkin sellainen junan alle jäänyt fiilis. Onneksi tuo viikonloppu kerkiää sopivasti saapumaan niin voin tarvittaessa sairastaa lomilla.. Sillee kuin jokainen tunnollinen taistelija tietenkin tekee!

Btw, meillä on muuten täällä Niinisalossa sellainen älyttömän siisti systeemi, että kuntoilemalla vapaa-ajallaan voi kerätä kuntoisuuslomia! 15kertaa kun käy pumppaamassa rautaa (tai venyttelemässä, soutelemassa, jumppaamassa, chillailemassa...) salilla, jolkottelee n.5km lenkin, käy pelaamassa kamujen kanssa fudista, tai ihan mitä vain muuta lajia, lenkittää nimikkoaan... eli siis tekee jotain fyysisesti aktiivista, niin ansaitsee yhden KL:n. 255vrk palvelevilla on mahdollisuus kerätä 3 vapaapäivää tällä systeemillä. Itse olen saanut kasaan 13merkkiä, eli kohta on kuntsari takataskussa!

Kohtapa onkin e-kausi pulkassa ja ois aika startata joukkokoulutuskausi. Aamuja takana 102, edessä 153. Aika se vain liitää, kohtahan on joulukin! Enkä edes ole silloin kiinni! Vain uutena vuotena.. (meinasin kirjoittaa "kohtahan on jo talvikin", mutta sitten muistin että täällä talven ihmemaassa satoikin jo lähes lumeksi luettavaa mikroskooppista eritettä taivaalta.. eipä siis tarvi talvea pahemmin odotella.. kunpa nyt vaan tulis se syksy takaisin! Tai kesä!?)

Note to self: 7viikkoa ilman varusvaihtoa ja pv:hän kieltää kotipesun.. ois vissiin hiukan mähmäset kuteet! Miten satunkin aina olemaan lomilla tai asevarastolla, kun olisi aika käydä pyykillä?

No niimpä! :P

Tottistelemaan menossa

Yo! Badass! Ginesgonahdus, ei kylläkään pysyvä vaan lavastettu ;)

perjantai 3. lokakuuta 2014

E-kauden viikko 5, yhä hengissä!



Tervehdys piitkästä aikaa! Tuntuu etten osaa enää edes näpyttää tietokoneen näppistä kun niin kauan oon ollut datailematta.. 5 viikkoa erikoiskoulutuskautta takana ja olen oppinut aivan järjettömästi uusia asioita, kokenut unohtumattomia hetkiä ja ennen kaikkea saanut todeta päässeeni juuri oikeaan koulutushaaraan. Koirapuoli on ihan parhautta (ainakin suurimmaksi osaksi ;)! Ihmiset ovat ihan huippuja ja tekeminen mielenkiintoista. Voiko sitä enempää edes toivoa armeijalta?
Saatiin jo hetken aikaa sitten omat nimikkokoiramme. Itselleni kävi onni, sain nimikokseni juurikin toivomani yksilön: saksanpaimenkoira Erin, joka on aivan huippujäljestäjä ja muutenkin vallan ihana touhutassu. Eri on kooltaan tarhan pienimpiä, mikä sopii minulle oikein hyvin. Hän on myöskin jo tosi kokenut sotakoira, eli Eri tulee opettamaan minua enkä minä sitä :)

Huikee jälkikoira Eri ja sitä ohjaava taistelutatti


 Arki on alkanut rullaamaan koirien ympärillä; joka-aamuisiin koiralenkkeihin on alkanut tottumaan ja niistä on todella alkanut jopa nauttimaan, tarhojen siivoamiset sujuvat rutiinilla ja pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää yhä enemmän koirista ja niiden käyttäytymisestä. Viidessä viikossa ei nyt tietenkään mitään älyttömiä ole ehtinyt sisäistämään, mutta esimerkiksi aiemmin minulle täysin tuntematon asia, eli jäljestys, on tullut melko tutuksi. On päässyt tekemään jälkiä, ajamaan niitä ja seuraamaan muiden työskentelyä. Olen myös saanut aivan uudenlaisen kuvan siitä, mitä sotakoiranohjaajan tehtäviin voisi tositilanteessa kuulua. Ennen kun näkemykseni asiasta oli melko epämääräinen "se hengaa sen koiran kanssa siellä mettässä?". Uusien asioiden listalta löytyy myös taistelutekninen tottis sekä asutuskeskustaistelu.

Omien jälkien alut ja loput on helppo tunnistaa ;)
Viime ja edellisviikkoina oltiin maastossa leireilemässä. Vaikka teltassa nukkuminen tuntuukin hajottavalta, pohjimiltani salaa jopa tykkään leirielämästä. Eipä olisi uskonut, että tätä kaupunkilaistyttöä saisi koskaan viihtymään metsän siimeksessä siinä määrin, että vapaaehtoinen retkeily omalla ajalla kuulostaa jo melkein houkuttelevalta! Sen patikoimisen aika tulee kyllä vasta sitten, kun olen saanut tämän "pakollisen" metsässä samoilun suoritettua :P

Isi vinkkasi tekemään "kenttäcapuccinoa": maastomuonapakkauksen kaakao ja pikakahvi sekaisin. Oli hyvää!
Elämäni ensimmäinen onnistunut ihan itsenäinen kaminansytytys!
Maastomuonapakkauksesta pikapuuroa ja LämminKuppi-kiisseliä aamupalaksi.
Tämä viikko hurahti niinkin mahtavissa merkeissä kuin B-ajolupakurssilla. Ihan huikeita ajokokemuksia sekä lupa ajaa Puolustusvoimien maastohenkilöautoja jäi siis tästä viikosta käteen. En olisi koskaan uskonut millaisista mäistä ja hiekkasohjoista voikaan maasturilla edes mennä! Vaikka olihan meillä vehkeetkin melko sopivat siihen: LandRover defendereitä sekä G-mersuja. Noilla kun meinasi jäädä jumiin, pisti nelivedon. Jos ei auttanut, pisti hitaan nelivedon. Ja jos sekään ei vielä auttanut, lukitsi akselit ja johan lähti auto kiipeämään vaikka kuinka jyrkkää mäkeä. Maastossa ajelemisen lisäksi istuttiin myös jonkin verran oppitunneilla (mikä ei tee koskaan pahaa! Kertaus on opintojen äiti ;) ja annettiin ajonäyte taajamassa ajamisesta ajo-opettajalle. Itse olin päivän 14. ajonäytteen antaja ja vasta toinen joka ylsi hyvään suoritukseen. Salaa olin ehkä hieman ylpeä: en olekkaan niin surkea kuski kuin olen aina manannut.

Nyt minulla on ruhtinaallinen kolmen päivän loma! Palaan vasta maanantaina varuskuntaan, koska menin anomaan HL:n jotta pääsisin hierojalle. Eipä tämä ole kuin vasta toinen käyttämäni henkilökohtainen vapaapäivä ja niitähän on meillä 255vrk palvelevilla 12 käytettävissä :P Ensi viikonloppuna olenkin sitten kiinni. Meillä rullaa joka neljäs viikko kiinniolovuorot, jolloin viikonloppu vietetään koiria lenkitellen ja rötväillen. Viime kiinniolossa lenkitin koiria lauantaina 20km ja sunnuntaina 10km.. Jalat kyllä kiittivät! :D


Muutamia randomeita kuvia edeltäviltä viikoilta:





Vila ja Ratita tulivat hakemaan minnuu lomille :3
Ihana Eri-neiti
Note to self: ei hanskoja liian liki nuotiota... Kunpa pääsis varusvaihtoon!
Lomilla saa syödä sipsiä aamupalaks, eiks nii?
Se on vissii syksy ny..?
Koirapartion maaliosastossa tiedustelijana. Ihan parasta!
Ratitan totinen katse Hämeenkankaan maisemissa..


Semmoista kivaa muuten vielä, että onnistuin tuhoamaan iPhoneni tiistaina! Se vain lipashti polvenkorkeudelta tuvan lattialle ja näyttö pimahti.. Harmitti aivan järkyttävästi! No toisaalta.. Tulipahan hyvä syy ostaa uusi luuri sen maailman paskimmalla akulla varustetun omenan tilalle. Kävin suoraan lomille päästyäni Gigantissa hakemassa LG G2 Minin. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä, saapi nähdä kuinka yhteiselomme lähtee käyntiin :P

TJ lienee 166 eli yli 1/3 palveluksesta takana päin... Hurjaa!