perjantai 30. tammikuuta 2015

Viikon aihe: hiihtäminen (tj46)

Oispa jalat!
"Tahtoisin vain sen lumipallon!"
Selfietime :D
Noheva hiihtäjä!
Hätämajoitusteltta..

Tämä blogisovellus näköjäs toimii kännykässäni ja pääsen vihdoin postailemaan tätäkin kautta, jes! Kiinnioloviikonloppu painaa päälle ja lomaTJ näyttäisi olevan 6, koska jo torstaina lomille! Kulunut viikko oli hyvinkin erilainen kuin moni aiempi: eipä tehtykkään koirien kanssa niin paljoa!vaan keskityttiin enemmänkin taistelijan perustaitoihin. Ohjelmassa oli siis tetsausta ja hiihtoa! Tulipahan ainakin sykittyä koko alkuvuoden edestä muutamassa päivässä :D

Maanantaina heitettiin lumipuvut niskaan ekaa kertaa ja sain kauhukseni huomata omani olevan kokoa 60.. palvelustakkinihan on kokoa 44, että hiukan oli isohko lumipuku. Nakattiin vielä tappelukamat niskaan ja lähdettiin kertaamaan taistelijan etenemismuotoja umpihankeen! Oli muuten raskasta puuhaa ja tulipahan taas kiiteltyä luojaa, että sai suorittaa p-kautensa kesällä! Mielummin sata neulasta ja käpyä kämmenessä pystyssä kuin polvenkorkuisessa hangessa etenemistä. Etenkin eteenpäin syöksyminen osoittautui vaikeaksi: aseen piippu dippaili lunta vähän väliä ja voimat olivat loppua jo kolmannella syöksyllä.. onneksi ei kovin kauaa jouduttu sykkimään, vaan päästiin pelaamaan (tuon äskeisen jälkeen hyvin tampatulla kentällä) rötväpalloa eli tutummin hankipalloa! Se oli ihan mahtavaa, etenkin kun tajusi kysees olevan kontaktilaji :D johan alkoi lentelemään ukkoa ja akkaa nurin!

Tiistaina iskettiin ekaa kertaa sukset jalkoihin ja lähdettiin hiihtämään. Omat hiihtokokemukseni ovat vuosien takaa ja muistan vain kuinka kamalaa se oli, suksilla ei päässyt eteenpäin ja sain lopulta itkupotkuraivarin.. tuon muiston ja kaikkien niiden jo intin käyneiden kertomusten perusteella kuumottelin hiihtokoulutusta ihan kympillä. Yllätyin todella, saatuani avaruusfysiikkaan verrattavissa olevat siteet kiinni suksiin, ettei tää ees ollu paha juttu. Suksi luisti minun mielestäni kuin unelma, mono (eli kumisaapas) ei ollut yhtään hassumpi jalkaan ja siteet pysyivät hyvin kiinni yhtö irtoamista lukuunottamatta. Ei sen enempää saatu opetusta itse hiihtämiseen, mutta kyllä kaikki tuntui etiäpäin pääsevän, vaikken ollut edes porukan ainoa jonka hiihto-osaaminen on tasoa 0. Harjoiteltiin moottorikelkan urassa hiihtämistä, ojanylityksiä ja lopuksi vielä kuljettiin takaisin kassulle läpi umpimettän. Tykästyin tuohon touhuun heti!

Keskiviikkona jatkettiin hiihtokoulutusta vetämällä n.7km lenkki ladulla. Kahteen henkeen supistunut ryhmäni veti sopivaa tahtia ja jaksoin hyvin koko matkan, vaikka aluksi epäilin tuupertuvani ennen puolta väliä. Vissiinkin se hiihtäminen todella löytyy suomalaisesta verestä :D

Torstai oli hiihtokoulutuksen pääpäivä, jota olin innolla odottanut koko alkuviikon: herättiin 5:30 etuaamiaiselle ja pikaisten tarhahuoltojen jälkeen lyötiin lankut jalkoihin, reput selkään ja lähdettiin ryhmittäin hiihtosuunnistamaan! Lähtö tapahtui joskus 8:30, ekalta rastilta löytyi maastoruokapussit, jotka mukanamme suuntasimme tokalle rastille lounastamaan. Matka jatkui kolmannen rastin kautta kassulle, jonne saavuimme siinä vähän ennen kolmea. Reitti koostui laduista, teistä ja umpihangesta. Oli ylä- ja alamäkeä, monta kaatumista muttei kertaakaan eksytty! Ryhmäni oli mitä parhain, ollaanhan sentään kaikki lähtösin samasta tuvasta p-kaudelta. Kilometrejä kertyi n.18km, tuon jälkeen oli kyllä aivan naatti olo.

Perjantaina vedettiin koirien kanssa 8km lenkki ja oli ihan mahtava päästää Eriä hiukan vapaaksi matkan varrella sopivissa kohdissa! Tyyppi kirmasi lumipallojen perässä kuin hullu eikä meinannut energialla näkyvän loppua. Käytiin Erin kanssa vielä iltapäivälläkin touhuamassa lumipallojen kanssa, kun ei meikäläisen tarvinnut pahemmin lomille valmistautua :D edessä siis ginesviikonloppu ja vieläpä pidennetty sellainen, koska muut viettävät osastol hölliä maanantaina.. Ensi viikolla pitäisi taas olla hiihtoa ja itse ainakin odotan sitä innolla. Saapi nähdä koska tulee se hirvittävä "sukset on perseestä"-kokemus joka poistaa tämän kaiken innon :D

Aamuja jäljellä 46, voisinko lisätä tuohon ykkösen eteen pliiiis? En halua kotiutua.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tj59, still alive!

Yhä hengissä ja edelleenkin intissä parin kuukauden blogihiljaisuudesta huolimatta! Toisaalta on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta taas toisaalta tuntuu että kaikki on vain sitä samaa peruskauraa jatkuvasti eikä ole oikein mitään kirjoiteltavaa..
Olihan tässä välissä kuitenkin joulu, jonka sain suureksi onnekseni viettää kotona lomilla perheen parissa sekä uusivuosi, joka vierähti gineksessä kassulla. Kiinniolosta huolimatta kyseessä oli ehdottomasti paras vuodenvaihde varmaan ikinä (ainakaan niin pitkälle kuin meikäläisen muisti riittää). Sai viettää aikaa ihan huipputyyppien kanssa, varuskuntaravintola tarjosi oikeasti hyvää ruokaa, meininki oli rentoa jopa intin mittakaavalla ja mikä parasta: aamulla sai herätä klo 8 virkeenä, ilman krapulaa tai hirvittäviä "mitä sitä taas tuli tehtyä"-kauhukuvia :D Ja satuinpa olemaan päivystäjänä klo 00-02, elikkä tuli kätevästi toivoteltua kaikille hyvät uudet vuodet ihan ajallaan. UV kassulla oli siis täyttä parhautta. Alunperin hiukan hirvitti palata 12 päivän joululomaltani takaisin porttien sisään, mutta siinähän se meni yllättävän kivuttomasti.
Vuoden vaihtuessa myöskin prikaati, johon kuulun muutti nimensä Tykistöprikaatista Porin prikaatiksi. Aika härdelliähän se aluksi oli, kun yksikkö muuttui ja me koiranohjaajat muutettiin lähemmäs koiratarhoja (mikä oli aivan loistavaa tietenkin!).
Nykyään varuskunnassa haahuileekin jo tuhat uutta alokastakin meidän vanhojen lisäksi. Uusien mosien saapuminen palvelukseen tarkoittanee vissiin sitä, että me ollaan ne ns. kotiutuvat!? En halua kotiutua koskaan!
Perinteiseen tapaan taas läjä sekalaisia kuvia parin kuukauden varrelta:


Eri pääsi myöskin viettämään joululomaa.
Omien koirieni jouluposeeraus.
On ollut vissiin vähän kylmiä kelejä tuolla Nibizalla?
Tj61 ja päivän pokemon.
Uudet joukko-osastotunnukset lomatakkeihin.
Muke muisti meitä uudenvuodenaattona :D
Pakkanen ei oo mun juttuni :S
Eri lomilla ja tuhoontuomittu kalkkunalelu.
Intin oma jumppakeppi (:D) ja uusi ystäväni foamroller.
Eri edustaa
Eri lomilla ja meikäläisen tukkafiasko. Note to self: silkkipaperivärjäys ei lähdekkään pesussa pois...
Eilinen Manicrun-varustukseni. Oli muuten oikein huikee tapahtuma!
Semmossii kuulumisii tällä kertaa! Nyt äkkiä kamat kasaan ja piakkoin kohti varuskuntaa.