keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Viimeinen skoi-harjoitus

Miehistömme viimeinen yhteinen taisteluharjoitus takana ja alkuperäinen "kaksi yötä leirillä" vaihtuikin yhdeksi yöksi per puoliosastoa. Oma ryhmäni oli siis tuolla leirillä ti-ke. Ylivoimaisesti rennoin harjoitus ikinä: majoituttiin varuskunnan lähellä rakennuksessa, siirryttiin autoilla, kaikki toiminta tapahtui sisätiloissa ja taisteluvarustuksen sijaan meillä oli vain spol-kamat päällä. Harjoituksen aiheena oli voimankäyttö ja sitä päästiinkin tekemään tilanneharjoituksissa sotilaspoliisipartioina sekä koiran kanssa.
Erin kanssa vedettiin aika peruspuruja, kun ei tuo mikään voimankäyttökoira oikein luonteeltaan ole. Sotilaspoliisitilanteissa ilman koiraa sitten pääsinkin oikein tositoimiin. Aikalailla penkin allehan ne tilanteet menivät, mutta opin vuorokaudessa ihan valtavasti asioita ja oikeita tapoja toimia. Harjoitus oli fyysisesti tosi leeben, mutta henkisesti nuo "adrenaliini virtaa ja syke miljoonassa"-voimankäyttötilanteet ovat aika kuluttavia. Kassulle päästyä oli sellainen olo kuin olisi maratoonin juossu..
Aamut alkavat pikkuhiljaa hupenemaan, enää tasan 3 viikkoa tätä hupia jäljellä! Tj21..


Sissitonnikalat tulilla


perjantai 6. helmikuuta 2015

Kaikkee sitä pitääkin kokeilla! Myös koirahiihtoa.

Koitan käyttää loput höllit ja köllit pois kuleksimasta, joten tähän väliin tuli anottua torstaista maanantaihin kestävä loma. Kyllähän tuo aina tarpeeseen tulee, varsinkin kun takana on gines ja mooonta kilsaa kävelyä/hiihtoa. En kyllä osaa enää edes lomilla levätä; tänäkin aamuna heräsin seiskan jälkeen, kävin koirien kanssa metsässä ja siskoni kanssa salilla. Ennen inttiin menoa en käynyt _ikinä_ salilla, joten jotain siellä on tapahtunut, kun tämmönen laiskamatokin jaksaa tehdä jotain :D Vedin jopa elämäni ekan leuan tänään! On meinaa habaisa olo :P


Viime viikonlopun gineksessä sain mahtavan tilaisuuden päästä kokeilemaan koiran kanssa hiihtämistä. En millään malttanut olla kokeilematta tuota alkuunsa melko päättömältä kuulostavaa asiaa, vaikka periaatteessahan en vielä osannut edes hiihtää pari viikkoa sitten. Kauhukuvat siitä, kuinka en hallitse vetävää koiraa enkä suksia yhtään ja kaadun rytinällä ojaan, olivat päällimmäisenä mielessä :D Sain kuitenkin kersantiltamme apua lähdössä ja siitähän se sitten alkoi sujumaan: Eri osasi vetää todella hienosti pysähtelemättä ja tekemättä muutakaan typerää ja minä pysyin pystyssä suksillani ja osasin jopa luistella eteenpäin! Vetästiin n. 7km lenkki ja koiramoottorista huolimatta olin kyllä aivan loppu sen jälkeen :D
Tykästyin tuohon hiihtoon niin, että kävin vielä toisenkin kerran viikonloppuna vetämässä sen samaisen lenkin. Ihan loistavaa liikuntaa sekä koiralle että ohjaajalle!


Huomenna käyn hakemassa Erin lomille pariksi päiväksi ja samassa suunnittelin käyväni sen kanssa Niinisalon koiraladulla vierailemassa.
Aamuja jäljellä enää tasan 40 (mikäli olen pysynyt laskuissani).